Tuli nyt sellainen olo tän kaiken kurjuuden keskellä,että jos purkaisi tunteitaan vaikka ihan näin kirjoittamalla. Ystävät ja työkaverit on kaikki jo varmaan kyllästyneitä tähän ainaiseen murehtimiseen,mut hei,tällästä tää on. Kokeillaan nyt sitten vaikka tätä kun mikään muu ei tunnu toimivan.

Tänään on ollut aika paska päivä. Pää on niin täynnä ajatuksia,murheita,odotusta. Ajatuksia tulevaisuudesta. Tää koko kesä on ollut yhtä sekamelskaa,tai oikeestaan varmaan koko elämä jos tarkemmin ajattelee. Kaikkihan on itestä kiinni,joojoo,mut mitä sitten kun tuntuu et mikään ei itselle mene jakeluun ja samat virheet toistuu jatkuvasti. Oonko sitten vaan yksinkertaisesti niin hel**tin tyhmä vai mikä mua vaivaa? Kuuntelen päivät pitkät kun ihmiset on niin onnellisia ja kaikilla tapahtuu ihania asioita ja asiat menee putkeen.Oon yrittänyt,todella. Oon aina jotenkin tuntenut et koko maailma on mua vastaan..Vai onko minussa se vika et syytän muita omista virheistäni,epäonnistumisista? Luultavasti. Mut eihän se aina niinkään oo. Odotan vaan jotain ihmettä ja kaikki muuttuisi.Olisin onnellinen.Joskus..

Mun työkaveri kysy tänään mikä on ollut mun elämäni onnellisin hetki. En osannut vastata mitään. Ei sellasta ole.